Raptor Janen toimittajaesittely

Heinolalaisen Iina Halttusen elämän tärkeimmät asiat on helppo listata: musiikki, kirjoittaminen, Englanti ja kaverit. Iina rakastaa lähes kaikkea Englantiin liittyvää: musiikki ja brittihuumori sijaitsevat hyvin pitkän listan kärkisijoilla ja Iina on usein mielessään matkustamassa Englantiin uudelleen. Mp3-soittimen muistia täyttää lähinnä brittirock. Tämän oudon huumorintajun omistavan toimittajanalun tapaa usein joko levy- tai kirjakaupasta ja usein myös ikkunaostoksilta, sillä turhamaisuutta löytyy ehkä hieman liikaakin.


Nastolaisen Anne Leskelän vapaa-aika kuluu kavereiden kanssa ja tietokoneella tehden milloin mitäkin. Anne on seurakuntanuori ja uskoo Jumalaan. Hän on käynyt kaksi vuotta kestäneen isoskoulutuksen. Hänestä on kiva kiusata itseään kauhuelokuvilla, joista hän myöhemmin sitten näkee painajaisia. Anne on muutenkin innostunut elokuvista, eikä ole erityisen genrerasisti.


Mannisen Arttua kiinnostavat kirjoittamisen lisäksi musiikki, kuvataide ja lukeminen. Minkään instrumentin ekspertti Arttu ei ole, vaan hänen alaansa ovat keikoilla ravaaminen, liiallinen levyjen ostelu ja iPodin täyttäminen musiikilla. Artun musiikkimaku on laaja ulottuen dubstepistä post-rockiin. Lempibändejä ovat Sigur Rós, Radiohead ja Mew.

Kirjoittajana Arttu nauttii arvosteluista ja reportaaseista. Luova kirjoittaminen ei ole “hänen juttunsa”, mutta tarpeen vaatiessa sekin luonnistuu. Raptoriin hän päätyi ilmoituksen kautta vahingossa, mutta kertaakaan hän ei ole katunut valintaansa Raptoriin hakemisesta.


Nastolalainen Eveliina Syrjänen tekee milloin mitäkin. Eräänä päivänä hän innostuu lenkkeilystä, toisena taas uppoutuu kirjoittamaan ylös novellia, joka putkahti hänen mielensä sopukoihin kesken koulupäivän. Kolmantena hän hilluu kylillä enemmän tai vähemmän mielenkiintoisissa meiningeissä. Eveä kiinnostavat musiikki ja elokuvat, kirjallisuus, kirjoittaminen ja aina välillä hän hullaantuu johonkin mahdollisimman typerään, jota on pakko vain kokeilla ja siihen se yleensä sitten jääkin.

Even löytää usein ystävien kanssa ulkoa, mutta tarkkaa paikoitusta on hankala ryhtyä määrittelemään. Erittäin sivistyneenä ja korrektina ihmisenä hän on kuitenkin myös ujo ja hiljainen – jos ei ole varma, että ympärillä on ihmisiä, jotka eivät hänen hullutuksistaan välitä tai pidä häntä muuten vain hölmönä.


Tervehdys, nimi on Riina Pursiainen. Koulutusta hankin Tiirismaan lukiosta ja täytyy myöntää että koulu on se mun juttu. Rakastan uusien (ja käytettyjen) koulukirjojen tuoksua, luen lukuläksyt kuuliaisesti ja pistän ruotsin kappaleet mp3-soittimeeni, jotta voin kuunnella niitä vaikka koulumatkalla tai illalla ennen nukkumaanmenoa. Lempiaineita ovat yhteiskuntaoppi, FILOSOFIA, äidinkieli ja ilmaisutaito. Ihan kamalia ovat Biologia ja matematiikka.

Kysymyksiin kuten: ”no mikäs sinusta tulee isona” ja ”mitäs ajattelit sitten seitsemän L:n jälkeen tehdä”, en osaa vastata helposti. Vuosi sitten pystyin sanomaan: ”No toimittajahan minusta tulee”, siksi minä Raptorissa pyörin. Nyt asia ei ole ihan niin selkeä: en halua sanomalehteen tai uutisiin töihin, joten se rajoittaisi työnsaantimahdollisuuksiani. Tällä hetkellä vastaan, kuten jokaisen humanistisia aineita lukevan nuoren tulisi: ”Isona minusta tulee akateemisesti koulutettu sosiaalipummi”. Tavoitteenani on opiskella vähintään kaksi lamaa ja katsella sitten, mihin tämä maailma on mennyt. Varasuunnitelmana saatan kirjoitella poliittista satiiria älykkölehtiin. Mutta kahtellaan.


Orimattilan Kuivannolta kotoisin oleva Paula Mäntymäki on kiinnostunut piirtämisestä, kirjoittamisesta ja näyttelemisestä.
- Olisi hienoa olla tulevaisuudessa kirjailija tai sarjakuvataiteilija. Ideoita riittää, mutta en usko olevani vielä valmis toteuttamaan niitä. Haluan ensin kehittyä. Unelma-ammattini olisi kuitenkin ääninäyttelijä.

Paula harrastaa aktiivisesti Nastolan seurakuntatoimintaa.
- Ilman seurakuntatoimintaa elämäni olisi varmasti tyhjempää. Seukkarin kautta olen tutustunut niin moniin ihmisiin, että en haluaisi edes palata entiseen. Tähtään tulevaisuudessa isoseksi, sillä haluan innostaa muitakin seurakuntaelämään ja antaa monille upean kokemuksen rippileiristä. Isoskoulutus tarjoaa myös mahdollisuuden näyttelemiseen, vaikka en oikeasti teatteria harrastakaan. Vaikka olen seurakuntanuori, en silti pidä itseäni minään hörhönä. Olen kaikesta huolimatta varsin tavallinen nuori.

Kuivantolaistytön musiikkimaku on varsin laaja ja ulottuu iskelmästä hard rockiin ja heavy metalliin. Paulan mukaan ihmisten lokerointi musiikkimaun perusteella on tyhmää. Monipuolisen musiikin kuuntelu on avartavaa ja virkistävää.
- Minusta on ärsyttävää koettaa ahtautua johonkin laatikkoon sen perusteella mitä kuuntelee. Jos kappale on hyvä, niin on turha miettiä sen genreä. Pääasia että itse pitää kuulemastaan.