

Anne Leskelä
Tässä kuussa tapahtuva yhteishaku on mietityttänyt viime kuukausina monia yhdeksäsluokkalaisia. Opiskelupaikan valinta ei ole samanlainen päätös kuin minkä väriset sukat laittaa jalkaan. Sitä ei tehdä päivittäin, eikä se ei suju yhtä helposti kuin sukkien valinta. Siinä missä määrin on erivärisiä sukkia, on myös eri opiskelupaikkoja.
Itselleen sopivimman valinnan tekeminen voi tuntua toivottomalta ja sitä se tavallaan onkin. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tärkeintä on, että opiskelupaikka on itselleen mieluinen ja mahdollinen. Esimerkiksi lukioon pääseminen kuutosen keskiarvolla on hyvin utopistinen tavoite.
Jokaiselta näyttää löytyvän neuvoja, että mihin kannattaa hakea. Toista onkin helppo neuvoa, mutta pitää muistaa, että he eivät pysty tekemään päätöstä puolestasi. Ystävän tai tutun aikuisen kanssa jutteleminen voi toisaalta helpottaa mutta myös vaikeuttaa. Kun on pohtinut esimerkiksi jotain ammattikoulua, saattaa ystävä tuoda ammatin huonot puolet esiin ja siten ymmärtää itse, ettei siellä koulussa olekaan sinun paikkasi.
Kunhan pitää mielessä, ettei mikään valinta ole lopullinen. Jos nyt päädyt kokin tai vaikka sähkömiehen ammattiin ja syksyllä koulun aloitettuasi huomaat, ettei se ole ollenkaan sinun juttusi, niin voit yrittää hakea toiseen paikkaan syksyn yhteishaussa. Seuraavan askeleen ottaminen pelottaa, mutta paikalleen ei voi jäädä. Hakuaika on rajallinen.