On hankala olla hyvä koulussa

Emma Haapa

Nykyään tuntuu, että koulunkäynnistä ja koulussa menestymisestä on tullut nuorten keskuudessa epämuodikasta. Monet kaverijengit arvostavat enemmän sitä, että kokeista saa ala-arvoisia eikä koulussa menesty, kuin että koulussa menee tavallista paremmin. Minusta se on erittäin typerää, eikä siitä ole pitkällä tähtäimellä hyötyä missään. Usein se johtaa seuraavaan: koulusta piittaamattomien jokapäiväiseen häiriökäytökseen ja meluamiseen.

Monet koulua halveksuvat tulevat kouluun vain tapaamaan kavereitaan ja rakentamaan jengejä, kiusaamaan muita ja mollaamaan opettajia. Se häiritsee sekä koulutovereiden että opettajien koulutyötä. Opiskeluun tarkoitettua aikaa haaskataan käyttämällä sitä jutteluun ja säännöistä viis veisaamiseen, kun samalla energialla voisi tunneilla kuunnella.

Oppilaat, jotka vähät välittävät koulusta, vaikuttavat huonolla tavalla innokkaiden oppilaiden opiskeluun. Kapinointiin kuuluu yleensä tunnin ja opetuksen häirintä, eikä kunnollisesta työrauhasta ole tietoakaan. He mitätöivät asioista kiinnostuneiden mielipiteet haukottelemalla liioitellusti puheen päälle ja esittävät kantansa kiroilemalla ja haukkumalla mielipiteen esittäneen lyttyyn.

Myös opettajien työ kärsii. Olisi helpompaa molemmille osapuolille, jos kaikki menisivät yhteisten sääntöjen mukaan, eikä niskurointia olisi. Mutta niin kauan kun koulunkäynti ei kiinnosta, on koulussa keksittävä jotakin tekemistä, ja usein se liittyy sääntöjen rikkomiseen ja opettajien nimittelyyn. Tämä tietää opettajille lisää työtä, stressiä sekä huolestuneiden ajatusten uhraamista turhalle rähinöinnille.

Yleisimmin kapinoijilta vastauksena kuulee valituksen: koulunkäynti on tylsää. Se on tylsää, koska opetettavista asioista ei ymmärretä mitään. Niistä ei ymmärretä, koska niitä ei viitsitä kuunnella. Kun oppilastoveri opiskelun tuloksena saa hyviä arvosanoja, ja itsellä arvosanojen alamäki jyrkkenee, iskee kateellisuus eikä enää viitsi edes yrittää. On helpompaa löytää kavereita, jotka pitävät koulua ala-arvoisena ja ryhtyä kapinoimaan oppivia kavereita ja opettajia vastaan.

Olisi mukavaa, jos häirikköryhmät erotettaisiin toisistaan eri luokkiin tai vähintään hyödynnettäisiin pysäkkitoiminnan kaltaista suunnitelmaa heidän kohdallaan. Mielipiteeni on jyrkkä: heidät on saatava opiskelemaan tai vähintään pois opiskelevien kimpusta.

Itse olen ylpeä kuuluessani niin sanottuun kunnollisten opiskelijoiden joukkoon, ja pärjäänkin koulussa hyvin. En vain ikuisuuksiin jaksa vakuutella opettajille, että kokeista tulee hyviä arvosanoja, vaikka lähtökohdat olisivat mitkä. Tarvitseeko meidän pysyä lujina, kun häiriköt eivät sitä tee?